Suvi Lindén
Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian toteutumisesta
YLE:n Ykkösaamussa käytiin eilen vilkasta keskustelua yleispalveluvelvoitteen toteutumisesta Suomessa, sekä tahkottiin Valtiontalouden tarkastusviraston näkemyksiä liikenne- ja viestintäministeriön kehnosta toiminnasta arjen tietoyhteiskunnan edistämiseen pyrkivien hankkeiden toteuttamisen osalta.
Olen mielissäni siitä, että keskustelua käydään. Harmillisempaa on se, että väkipakolla tehdyt huonot uutiset vetävät paremmin kuin hyvät. Vääntöä kansallisen tietoyhteiskuntastrategian toteutumista on käyty pitkään, eikä monikaan asia tunnu muuttuvan vaikka toimiamme kehutaan kansainvälisessä lehdistössä saakka. Tuulimyllyjä vastaan on välillä turha taistella, ehkä niiden kanssa olisikin opittava elämään.
Toin Ykkösaamussa esille oman kantani ja pysyn sen takana vielä asiaa jälkikäteen pohdittuani. Ei liikenne- ja viestintäministeriön niskaan kaikkea voi yksistään kaataa. Tässä yhteiskunnassa on kovin vähän asioita, joita yksi henkilö tai yksi taho pystyisi omin voimin eteenpäin viemään. Tietoyhteiskunnassa yhteistyö on valttia.
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä määriteltiin tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteet ja painopisteet, joita toimintaohjelmalla on viime vuosina toteutettu. Yhteistyön vaatimus tunnistettiin jo silloin ja toteutuksen vastuutahoiksi nimettiin monta eri ministeriötä. Kansallista tietoyhteiskuntastrategian toteutumista ohjaava arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta on raportoinut toimintasuunnitelman toteutumisesta vuosittain. Tyhjiä papereita emme ole kertaakaan lähettäneet vaan hankkeita on viety ansiokkaasti eteenpäin. Tietoyhteiskunnan rakentaminen ei kuitenkaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista eikä kaikessa voi onnistua ensi yrittämällä tai kaikkia miellyttävällä tavalla. Pääosin olen kuitenkin ylpeä saavutuksistamme.
On myös hyvä muistaa, että arjen tietoyhteiskunnan toimintasuunnitelmaa ja koordinaatiota toteutetaan aina maaliskuuhun 2011 asti. Kokonaisvaikutuksia voidaan arvioida vasta toimikauden lopussa ja sen jälkeen. Tietoyhteiskuntakoordinaation osalta voidaan jo tässä vaiheessa kuitenkin korostaa, että sen avulla on edistetty aloitteita ja saatu liikkeelle toimia hallinto- ja sektorirajat ylittäen.
Tietoyhteiskuntatyön koordinaatiossa on keskeistä ollut myös tehdyn työn ja tavoitteiden viestintä eri toimijoille. Ministerit ja pääsihteeristö ovat aktiivisesti kiertäneet Suomea kertomassa tietoyhteiskuntatyöstä ja tarvittavista toimista. Samalla on saatu palautetta kansallisen koordinaatioon myös alueellisten tarpeiden kannalta. Vuosittain on järjestetty yleisölle avoin Tietoyhteiskuntapäivä ja kohderyhmittäin teemaseminaareja ajankohtaisista aiheista, kuten sosiaalisesta mediasta, sähköisestä asioinnista tai avoimesta tiedosta. Neuvottelukunta on käynyt aktiivista yhteiskunnallista keskustelua tietoyhteiskunnan edellytyksistä ja kehityshaasteista sekä teettänyt selvitysmiehen toimesta analyysin sähköisten palveluiden pullonkauloista. Siten tietoyhteiskunta-asiat ovat viime vuosina olleet vahvasti yleisessä keskustelussa esillä niille kuuluvalla painoarvolla.
Kansallisen tietoyhteiskuntatyön koordinaatiossa on kuitenkin rajoituksensa. Sektorikohtaisten vastuiden takia koordinaatiovastuu ei tarkoita sitä, että minulla tai neuvottelukunnalla olisi hallintolinjat ylittävää toimeenpanovaltaa.
Mainitsin alussa ulkomaisen lehdistön. Alla muutamia linkkejä, joissa Suomen tietoyhteiskuntakehitys nähdään arvonsa mukaisella tavalla. Ehkä näidenkin uutisarvo joskus voittaa negatiivissävytteiset uutiset:
http://graphics.eiu.com/upload/EIU_Digital_economy_rankings_2010_FINAL_WEB.pdf
